KEHOSI ON SINUN

Kehoja valvotaan yhteiskunnassamme monin eri tavoin. Ruumisnormit, eli se, millaista kehoa pidetään terveenä, normaalina, kauniina tai toimivana, vaihtelevat kulttuurista ja ajasta toiseen. Tällä hetkellä länsimaissa vallitsee nuoruutta ja esteettisyyttä korostava, ulkonäkökeskeinen kulttuuri. Nuoruuteen liitetään kiinteys, hoikkuus ja rypyttömyys. Monilla on tunne oman kehon vajavuudesta. Tuntuu, että jotain puuttuu, kun keho ei täytä kaikkia vallitsevia ruumisnormeja ja ihanteita.

On hyvä pysähtyä miettimään, millaisten normien ja odotusten mukaan toimii. Kenellä on lupa minun määrittämiseeni? Historian ja ulkopuolisen paineen merkitys on hyvä ymmärtää, jotta ne voi jättää omaan arvoonsa. On tärkeä pohtia, mihin minä suostun. Annanko ulkopuolisten sanella, miten tulen kohdelluksi? Kuka voi määrätä, millainen minun pitää olla?

Itse asetetut rajat suojaavat ihmistä sekä henkisesti että fyysisesti. Omien rajojen asettaminen tarkoittaa sitä, että ilmaisee omat tarpeensa, toiveensa, mielipiteensä ja käsityksensä asioista. Jokaisella on oikeus rajata, missä on mukana ja mihin suostuu ihmissuhteissaan ja kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. On tärkeä asettaa rajat sille, millaiseen muottiin suostuu.

Rajat suojaavat sisimpää: sitä kuka olen, mitä tarvitsen ja miten haluan elämääni elää. Liiallinen joustavuus ja sopeutuminen voivat johtaa epätasa-arvoisiin ihmissuhteisiin ja hyväksikäyttöön. Jokaisella onkin oikeus päättää, miten antaa koskettaa, millaisen katseen ja puheen hyväksyy, mihin suostuu parisuhteessa ja seksissä. Joskus omien henkisten ja fyysisten rajojen asettaminen on vaikeaa. Oman hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää kuunnella omia itseään, unelmiaan ja mielipiteitään. Omien rajojen asettaminen vapauttaa elämään omanlaista elämää.